SELFIE

Galleria Fikka / Porvoo 2021

Selfiekaverina luuranko, karhuntalja, peili, kullattuja kehyksiä, kuolleen läheisen muistoksi poltettu kynttilä, soittorasia, koruja, pelinopat, kuolleiden ihmisten kuvia, vanhoja kirjeitä, älypuhelimien kuoria, kuihtuneita kasveja, multaa, rikkoutunut tiimalasi, aikaa syöviä matoja. Galleriatilaan on koottu vanhaa, muistoja, merkityksiä, sekä taiteilijan itsensä tekemiä objekteja vanitas -tyyppiseksi asetelmaksi joka mahdollistaa myös selfien ottamisen siten, että luuranko näkyy peilissä kaverina, muistuttamaan omasta kuolevaisuudesta ja somekulttuurin turhuudesta.

Asetelma on viittaus aikaan, jolloin muotokuvan tai muun muistoksi säilytettävän tekeminen on ollut merkityksellistä. Käytössä olivat vanhat valokuvausmenetelmät pitkine valotusaikoineen ja rajallisine kuvamäärineen, jolloin saatettiin ottaa yksi kuva nykyistä tuhatta digikuvaa kohden. Ihmeellisesti jotkut vanhat kuvat ovat säästyneet esineinä aikojen läpi, läpi muuttojen, kuolinpesien tyhjennysten ja muiden elämään kuuluvien tavaraa hukkaavien tapahtumien, ja ammoin kuolleet ihmiset tuijottavat meitä unohdettuina ja nimettöminä kirpputorien vanhojen kuvien laareissa.

Entä mitä merkityksellistä jää nykyajasta jäljelle, mitä sinusta? Satoja selfieitä, joista kukaan ei välitä, jotka eivät edes luultavasti säästy kuten vanhat konkreettiset valokuvat, vaan katoavat bittiavaruuteen vanhenevien ohjelmistojen, palveluiden ja laitteiden myötä. Hyvinvointiyhteiskunnan ihmisen hedonismia onkin älylaitteiden päivittäminen aina vaan uudempaan malliin, jota käyttää etupäässä somettamiseen ja niiden hankkiminen jo perheen pikkulapsille toisten lasten kaivostyön ansiosta.

 

Ihmisen itsekkyys ja turhat teot tiivistyvät somen ruokkimassa selfiekulttuurissa. Kaikki se on mitätöntä kuoleman hetkellä.