Photos: Katarzyna Miron & Ewa Gorzna

PESIÄ

Ihminen erottaa itsensä luonnosta käyttämällä eri sanaa pesästään kuin muiden olentojen kodeista, jotka ovatkin lähinnä ympäristöön maastoutuneita piilopaikkoja pesimistä varten, epäsäännöllisen muotoisia ja luonnon ehdoilla muodostuneita suojapaikkoja. Alkeellisin muoto kodista lienee häilyväreunainen kolo, luola, kun taas ihmisten itselleen rakentamat tilat ovat muiden ja omaa katsetta varten matemaattisesti suunniteltuja suorien viivojen liittoja. Näyttely leikittelee kodin määrittelyillä ja niiden asukkailla, ihmisyyden luomilla kehyksillä, outoudella, joka syntyy ei-ihmisen pesän ollessakin geometrinen muoto.

Hiekka, jota on käytetty yhtenä teosmateriaalina valikoitui mukaan lapsuuden mielikuvasta: kun olin pieni, luulin sitkeästi että pyramidit olisivat rakennettu hiekasta. Ihmettelin asiaa kovin, sillä omat hiekkalinnani olivat kovin hauraita ja särkyviä ja mietin miten pyramidin sisällä voi olla huoneita ja käytäviä, vaikka omissa kokeiluissani ne aina romahtivat.

Aikuiselle itselleni hiekan pettävyys ja muuttuvuus symboloikin kodin ja tuttuuden katoavaisuutta. Eläinten pesät ovat yleensä väliaikaisia. Ihminenkään ei voi tuudittautua ajatukseen oman kotinsa ehdottomasta ja ikuisesta pysyväisyydestä.

NESTS

Humans separate themselves from nature by using a different word for their nests than for the homes of other creatures which are mainly nesting places hidden in the environment, irregularly shaped shelters created on the terms of nature. The most primitive version of a home is probably a hole with obscure edges, a cave, while the spaces built by humans for themselves are groups of straight lines designed mathematically for us and others to look at. The exhibition plays with the definitions of a home and the residents of homes, the frameworks created by humanity and the weirdness that arises when a non-human nest is a geometrical shape.

Sand, which is one of the materials used, was selected because of a childhood belief: when I was little, I persistently thought that pyramids were made of sand. I was puzzled by that thought because my own sand castles were very fragile and I wondered how it was possible to have rooms and passageways as they always collapsed in my experiments.

For me as an adult, the fragility and changing of sand symbolizes the transience of homes and familiarity. Animal nests are usually temporary. Humans should not harbor an illusion about the absolute and everlasting permanence of their own homes either.